Kuinka usein todella tulee ajatelleeksi miten onnekas on syntyessään maahan, jossa elintasoerot ovat pienet ja jokaisella on suurinpiirtein yhtä hyvät mahdollisuudet menestyä elämässä? Kuinka monen hampurilaisen tai palkkapäivän kohdalla sitä muistaa ne 5,6 miljoonaa lasta, jotka vuosittain kuolevat nälkään. Se tekee päivää kohti yli 15 000 lasta. Lisää siihen ne 4 500 lasta, jotka kuolevat sairastuttuaan likaisesta vedestä tarttuneisiin tauteihin yhden päivän aikana. Tai lapsityövoiman ja -prostituution uhrit sekä lapsisotilaat. Kaikki turhaan.

 Ruokailu pizzeriassa 5 eurolla. Vai 50 poliorokotetta?
 Neljän euron röökiaskin sijasta 1 800 litraa puhdasta vettä.
 Kiva toppi alennusmyynneistä 12 euron hintaan. Tai nepalilainen tyttö 
 kouluun.
 80 euron farkuilla pelastaisi 700 lasta tuhkarokolta.

 Länsimaalaisen ihmisen elämä on valintoja.
 Ostin tänään laiskuuttani virvoitusjuomapullon kahvilasta 2,20 eurolla, vaikka saman pullon olisin saanut parinkymmenen metrin päästä kaupasta 70 senttiä halvemmalla. Viisi lasta olisi turvassa tuhkarokolta.
 Ostin uudet alushousut yli kuudella eurolla vain, koska halusin rintsikoitteni sopivan yhteen niiden kanssa. Viereisellä hyllyllä alushousuja 3 eurolla. Iso villahuopa.
 Tätä kirjoittaessani söin jogurtin, jonka olisin voinut säästää huomiseksi aamupalaksi. Miksi söin sen? Koska minulla oli mahdollisuus. Ei edes nälkä.

 Miljoonilla lapsilla ei ole vaihtoehtoja, joista valita.

 Ei ole kyse siitä, pitääkö lapsista tai kuinka kiinnostunut on kehitysmaiden tilanteesta. Kyse on oikeudesta olla lapsi ja elää.

 Tärkeää ei ole ainoastaan se, että saadaan lapset kasvamaan aikuisiksi. Apu varmistaa sen, että lapset pääsevät kouluihin ja heistä kasvaa yhteiskuntatietoisia ja koulutettuja aikuisia, joilla on paremmat mahdollisuudet vaikuttaa yhteiskuntaan, jossa elävät. Kestävä kehitys johtaa kehitysmaiden tilan pysyvään paranemiseen.

 Kukaan ei voi pakottaa auttamaan, mutta johtaako 5 eurosta luopuminen sinut kuukaudessa perikatoon ja kadulle? Huonontaako se elintasoasi merkittävällä tavalla? 5 euroa voi olla meille Hese-ateria, mutta lapselle elämä.

UNICEF