Neljä erilaista naista. Ihan vain varmuuden vuoksi, jotta jokainen katsoja kykenee samastumaan yhteen henkilöhahmoista ja mieluiten myös jää seuraamaan tämän edesottamuksia. Reseptiin lisätään seksiä, tyttöjen juttuja, intohimoista shoppailua ja ihmissuhdeongelmia. Ja hieman lisää ihmissuhdeongelmia. Eikö kiinnosta? Sitten olet mies tai kateellinen Carrien kenkäkokoelmasta.
 Sex and the City. Sinkkuelämää. 1990 -luvulla syntyneen sinkkuviihteen ehdotonta kermaa. Kiitos Candace Bushnellin.

 Sinkkuviihde sai alkunsa, kun fiksut naiset keksivät ryhtyä itsenäiseksi ja kirjoittaa itseään objektiksi. Tämän lisäksi he pian huomasivat, että toisissa naisissa asui hirmuinen kulutusvoima. Ja niin syntyi kirjallisuudenlaji, myöhemmin kokonainen ilmiö, joka esittää uudenlaisen itsenäistä ja jännittävää elämää elävän naisen, joka viilettää kaupungin kuumassa miesviidakossa Guccin laukku käsivarrella heiluen. Enää yksinasuvia kolmekymppisiä ei suoralta kädeltä luokitella säälittäviksi vanhoiksi piioiksi, joiden uraputken päässä ei valo pilkota. Päinvastoin. Sinkkuudesta on tullut yhä ihailtavampaa ja jopa tavoiteltu elämäntapa. Sinkkuus valitaan, siihen ei päädytä. Kuka haluaa istua miehen ja lapsen kanssa kotona, kun voi bilettää yöt läpeensä aina yhtä kauniina ja haluttuna?

 Kulutushysteriaa ja hedonismia ei sinkkuviihteessä peitellä. Oman hyvinvoinnin maksimoiminen on paitsi sinkkuuden erityispiirre, myös syy miksi sinkkuviihde on niin suosittua naisten keskuudessa. Naiset haluavat lukea toisista naisista, jotka ovat menestyneitä, kauniita ja haluttuja. Ja se jos mikä vaatii hiusten syväpuhdistuksia ja lantiopohjanlihasten treeniä.
 Hieman surullista on se, ettei sinkkuviihde naisille suunnattuna kirjallisuudenlajina ole erityisen vakavasti otettavaa. Sinkkuviihteen pohja ei ole syvällinen, joten se  on saanut hömppäviihteen maineen.  Naiset ovat ehkä todistaneet itsenäisyytensä, mutta miksi heille yhä yritetään tyrkyttää turhanpäiväistä  parisuhde - shoppailu -linjalla poukkoilevaa paperintuhlausta?


 Sinkkuelämää poikkeaa omalla raikkaalla tavallaan muista sinkkuviihteen liukuhihnaluomuksista. Sympaattisesta Carrie Bradshaw'sta on sarjan päähenkilönä onnistuttu luomaan joka tytön paras ystävä, jonka edesottamuksia seuraa myötätunnolla ja suurella tunteella. Tai näin tekevät ainakin ne, jotka Sinkkuelämää on onnistunut kietomaan pikkusormensa ympärille. Sarja on addiktoiva ja siinä on aivan erityinen taikansa. Olkoon se sitten Carrien inhimillisyys tai Guccin laukut.